Jälkitunnelmia

Olin Helluntailaisten Juhannuskonferenssissa siis viime viikonloppuna sitten 11 vuoteen. Oli mahtavaa nähdä tuttuja, kuunnella hyviä saarnoja ja ylistää. Etenkin Pekka Perhon lauantai-iltainen puhe oli ihan mieletön! Sen kuulleet ymmärtävät varmaan nyt paremmin, millainen viime viikko meillä oli täällä Ruurikkalassa kun Pekka oli opettamassa.

Pekka herätteli astumaan ulos omalta mukavuusalueeltaan. Jumalalla on meidän varallemme mahtavia suunnitelmia (Ps. 139:17-18). Haluammeko missata ne vain siitä syystä, että pelkäämme?! Hän on Sanassaan luvannut olla kanssamme joka hetki. Taivaallinen Isä todella haluaa meidän olevan onnellisia kokonaisvaltaisesti, ei pelkästään hetkellisesti tai viikonloppuisin. Hän tuntee meidät paljon paremmin kuin me itse!

Erityisesti minuun kolahti se, että meidän pitäisi olla valmiita Jumalan työtovereiksi joka hetki. Itse olen jollain tapaa ajatellut, että nyt menen ja sen jälkeen olen ”vapaalla”. Tunnustan myös usein rukoilevani kivoja asioita mieluummin kuin Jumalan tahdon toteutumista. (Näyttää kirjoitettuna vielä pahemmalta, mutta aion kyllä tehdä tuossa asiassa parannusta!) Kun olemme täysillä mukana Hänen suunnitelmissaan, Hän pitää meistä huolen ja antaa kaiken mitä tarvitsemme (1.Piet. 5:7).

Viime viikko oli yhtä suurta ahaa-elämystä. En ollut selvästikään vielä ymmärtänyt, kuinka paljon olemme Jumalan lapsina. Ei ole kyse siitä että rukoilisi tai lukisi Raamattua tietyn verran päivässä tai kävisi joka sunnuntai seurakunnassa (enkä nyt tarkoita etteivät nämä olisi tärkeitä, sillä ne ovat!). Mutta Hän todellakin haluaa toimivan suhteen kanssamme! Suhteen, jota täytyy ylläpitää, jotta se säilyisi hyvänä. Joku saattaa ajatella sen olevan työlästä, mutta palkinto on paras mahdollinen (tähän aioin etsiä jonkin hyvän paikan Raamatusta, mutta niitä oli niin paljon, että sellaisen todennäköisesti löytää jo pelkästään avaamalla Raamattunsa..)!

Pystyn keskittymään paremmin, kun esim. piirrän samaan aikaan. Tässä viime viikon "sivutulosta".