Ajatuksia onnesta

Ihana kiireetön sunnuntaiaamu.  Tällä hetkellä tunnen vain suurta kiitollisuutta Jumalalle siitä, että saan olla hänen lapsensa.

Naureskelin Tallinnasta tullessa, että jos vuosi sitten joku olisi sanonut minulle, että vuoden päästä nukut laivassa matkalla Helsinkiin kahden amerikkalaisen vieressä, syöt aamupalaksi suklaata ja porkkanoita, ja olet aivan okei tilanteen kanssa, en olisi uskonut. Kuitenkin, vaikka uskomattomia juttuja tapahtuu koko ajan, tunnen vain suurta rauhaa johdatusta siihen, että olen oikealla paikalla ja onnellinen.

Enää en jaksa välittää, nukunko ”omassa” sängyssä vai kovalla retkipatjalla jossain kaukana kotoa. En saa hermoromahdusta unohtaessani meikit kotiin, jos Raamattu on mukana. En haaveile enää designtalosta, vaan siitä, että haluan olla Jumalan käytössä, minne ikinä Hän minut viekin. Tunnen suurempaa huolta tuntemattomista ihmisistä kuin pankkitilini saldosta (ja uskokaa pois, siinä olisi jollekin hurjasti murehtimista).

Eilen kun käytiin porukalla kaupassa, rukoilin, että Jumala antaisi minulle viisautta ostaa kerrankin jotain fiksua. Jostain kumman syystä päädyin ostamaan jäätelöt keskuksen porukalle. Hassua..

Summer Action Week

Kulunut reissu on ollut huima seikkailu! Kouluun kuuluu siis kaksi viikkoa, jonka aikana keskitytään yhteiseen tekemiseen ja lomailuun. Monta pitempiaikaisen unelman toteutumista mahtui lyhyeen aikaan! Koko matkan ajan seuraava askel oli aina hämärän peitossa. Se todella opetti nauttimaan hetkestä. Ylipäätään viikko oli todella siunattu, kiitos Herralle, rukoukset todella kuultiin.

Lähdimme ajamaan sunnuntaina etelää kohti, matkan varrella lyhyet kierrokset Tuurissa ja Ideaparkissa Lempäälässä, josta jatkettiin Helsinkiin. Terminaalin pihassa saimme tietää, että matka jatkuu laivalla Tallinnaan!

Tallinnassa majoituimme lähetystyöntekijöiden matkustajakotiin. Pitkän päivän jälkeen oli ihanaa päästä nukkumaan puhtaisiin lakanoihin, etenkin kun oli varautunut nukkumaan makuupussissa lattialla, vain ohut retkipatja alustana!

Maanantaipäivän kiertelimme Tallinnan keskustassa oppaanamme Sven. Vanha kaupunki oli uskomattoman kaunis. Muutenkin Viron arkkitehtuuri teki vaikutuksen, talot olivat ihanan erilaisia keskenään! Huikean päivän päätteeksi pelattu korismatsi sai nukkumaan kuin pikku possu.

Tiistaiaamuna lähdimme takaisin Helsinkiin, laivassa porukka oli jo hieman uupunutta.. Päivälle oli kuitenkin järjestetty kaupunkikierros Amazing Race-tyyliin! Saimme päiväkortit, jolla sai matkustaa julkisilla, kartan ja tehtävät jokaista pistettä kohden. Lisäpisteitä sai meressä uimisesta (jonka seurauksena saimme poliisit peräämme), valokuvasta tuntemattoman kanssa, plankingista (what is that?) ja pulun pyydystämisestä, johon kukaan joukkueista ei ikävä kyllä pystynyt (yritys oli kyllä hyvä, olimme jo varautuneet leivällä ja käsidesillä).. ”Palkinnoksi” vietimme illan Linnanmäellä, itse taidan vain olla jo liian vanha huvipuistoihin. 

Uskomattomin juttu tapahtui Helsingin tuomiokirkon portailla, jossa yllättäen tapasimme Malesialaisen perheen. Perheen isä antoi käyntikorttinsa ja kehotti soittamaan kun olemme lähettyvillä. Ensimmäinen kontakti outreachia varten siis luotu, lisäksi saimme siunata perhettä ennen kuin matka jatkui! Ei voi olla sattumaa tavata kristitty malesialaisperhe Helsigissä!

Yötä myöten ajoimme Noormarkkuun, josta sitten keskiviikoksi chillailemaan Yyterin hiekoille (päivän saldona 3 autollista enemmän tai vähemmän kärähtäneitä missionuoria). Vaikka reissu oli mieletön, mikään ei voita kotiin palaamista. Etenkään, kun evankeliointikoululaiset odottivat meitä tervetulojuhlien kanssa! 

Toiminta jatkui seuraavana päivänä vielä paintballilla ja wanhan kunnon telttakokouksella!

Pahoittelen siis vilpittömästi, etten ole ehtinyt postata kuulumisia aiemmin, ymmärrätte varmaan?

Prinsessaillallinen

Viikon aiheena Jumalan Isän sydän. Opetus on ollut hyvää, mutta suurimman vaikutuksen tekivät eilen keskuksen pojat! Tässä tapauksessa annan kuvien kertoa kaiken tarvittavan ihanasta yllätyksestä, jonka pojat järjestivät Taivaan Iskän innoittamana. Laavulta tullessa meillä oli hovimestari vastassa. Jokainen haettiin yksitellen sisään riiheen, jossa odotti kolmen ruokalajin illallinen, elävää musiikkia ja komeita tarjoilijoita! Ei siinä enää kyyneliltä säästytty!

 

Ai niin joo! Uhosin, etten anna kenenkään tarjota itselleni tuolia istuttavaksi, saati ojentaa takkia. Noh, sanotaanko, ettei välttämättä kannata vannoa joitakin asioita...

Outreach 2011: Malesia

Opetuslapseuskoulu toteuttaa YWAM:in tunnuslausetta Tunne Jumala ja tee Hänet tunnetuksi. Tällä hetkellä meneillään oleva kotimaan luentojakso valmentaa syvempään Jumalan tuntemiseen. Toinen osa, tee Hänet tunnetuksi noudattaa Jeesuksen antamaa lähetyskäskyä. Syksyllä vuorossa on 2-3 kuukautta kestävä ulkomaan aktiojakso, jossa pääsee toteuttamaan opittua käytännössä.

Puolisen vuotta sitten kuulin, että yleensä Ruurikkalasta on lähdetty aktioon Israeliin, mikä oli silloin aika suuri järkytys. Inhosin ns. Israel-fanittamista, innostusta heprealaiseen musiikkiin, juutalaisten sukujuurten selvittämiseen ja kosher-ruokaan. Luotin kuitenkin siihen, että jos Jumala haluaa minun menevän Israeliin sillä on varmasti tarkoituksensa.

Viime viikkoon mennessä olin jo täysin sinut ajatuksen kanssa, että tulen lähtemään Israeliin. Jopa siitä huolimatta, että mielessä oli jo jonkin aikaa ollut aavistus Jumalan lähettävän minut ennemmin tai myöhemmin Aasiaan. Maata rukoillessa ei tapahtunut mitään suurta läpimurtoa, mutta kun aktiomaat Kenia, Israel ja Malesia julkistettiin, viimeisen maan kohdalla sydän jätti lyönnin välistä. Tuonne haluan! Uskon, että Jumala halusi kouluttaa minua kuuliaisuuteen tuon kautta, että olisin valmis menemään sinne minne Hän minut lähettää.

Vietimme yhdistettyjä 4th July (USA:n itsenäisyyspäivä) ja outreachtiimien julkistamisbileitä kuluneella viikolla. Henkilökunta oli nähnyt todella paljon vaivaa ja tehnyt jopa mahtavan videon meitä varten. Lienee sanomattakin selvää, että odotan tulevaa Malesian matkaa innolla!

Outreach tulee olemaan merkittävä myös siinä mielessä, että se on ensimmäinen lähetysmatkani. Minulla on kutsu evankeliointiin, joten tuo ei toivottavasti ole viimeinen ulkomaille suuntautuva reissu. Mahtavaa! Tuskin maltan odottaa mitä kaikkea upeaa Jumalalla on varattuna elämälleni!

Vanhainkoti

Käymme keskukselta kerran viikossa vanhainkodilla juttelemassa, laulamassa ja ulkoilemassa vanhusten kanssa. Rukoilimme matkalla, että Jumala voisi käyttää meitä työtovereinaan, että osaisimme sanoa juuri oikeat sanat. Tällä kertaa Hän vastasi rukouksiimme jopa yllättävän voimallisesti! Ryhmämme kuopus jutteli erään vanhan naisen kanssa ja sai kysyttyään luvan rukoilla hänen puolestaan. Nainen liikuttui kovasti ja halusi antaa elämänsä Jeesukselle.

Mieletöntä nähdä, kuinka Jumala joskus käyttää joskus ihmisten mielestä ”täysin epäsopivaa” lastansa tehtäviinsä. 19-vuotias kitaristipoika tatuointeineen ja lävistyksineen ei ehkä meidän silmissämme vaikuta siltä, että hän saisi yhteyden vanhaan naiseen. Mutta Jumala ei katso maailmaa meidän silmillämme! Ei ole koskaan katsonut. Vaatii rohkeutta astua pois siitä muotista, mihin vihollinen on yrittänyt meidät alistaa. Jumala on valinnut suunnitelmiinsa sopivat ihmiset, huolimatta siitä miltä he näyttävät, kauanko he ovat seuranneet Häntä tai mikä heidän historiansa on! Raamatussa Timoteus on tästä hyvä esimerkki.

”Kenenkään ei pidä väheksyä sinua nuoruutesi vuoksi. Näytä sinä uskoville hyvää esimerkkiä puheissasi ja elämäntavoissasi, rakkaudessa, uskossa ja puhtaudessa.” 1. Tim 4:12

Me nuoret olemme sukupolvi, joka tekee muutoksen! Meillä on mahdollisuus levittää evankeliumia ympäri maailmaa! Meillä on käytössämme lukemattomat Jumalan aseet, joilla tavoittaa ihmiset! Seuraava musiikkivideo varmasti jakaa mielipiteet, mutta olen varma, että kyseinen bändi on yksi Jumalan aseista. 

Yksilökeskeisessä maailmassa tarvitaan yksilöllisiä evankeliointikeinoja.

Antautuminen

Aiheena tällä viikolla on ollut Making Jesus Lord, eli vapaasti suomennettuna Jeesuksen seuraaminen. Suurin haaste on ollut todellinen antautuminen Jumalan käyttöön.  Hänen tahtonsa toteuttaminen ei ole mikään sopimus, joka sitoo loppuelämäksi kun on sen kerran allekirjoittanut. Jumalan antama vapaa tahto ei myöskään katoa, kun päätät seurata häntä.

Alkuviikko oli minulle todella vaikea. Olen liikaa tottunut siihen, että Jumala puhuu jonkun muun ihmisen kautta, eikä minulle suoraan. Siksi koin, että tämän viikon haasteena on opetella itse kuulemaan Jumalan ääntä ja seuraamaan Pyhän Hengen johdatusta. Ei mikään helppo tehtävä, varsinkaan, kun tuo ei kuulu niihin asioihin, jotka voi vain hoitaa pois alta ja keskittyä sitten muuhun. Maanantaina tuntui, etten pysty tunnistamaan Jumalan ääntä, vaikka kuinka yritän! Tiistaina hakkasin kiukkuisena ja turhautuneena nyrkkeilysäkkiä kun tajusin, mikä on vialla: Jumala ei tottele minun aikatauluani. Olen yrittänyt rajoittaa Jumalaa tyyliin ”okei Iskä, nyt Sulla on 13 minuuttia aikaa puhua ja sen jälkeen mulla on muuta ohjelmaa ”.

Minä en voi pakottaa Jumalaa, eikä Hän voi pakottaa minua. Koko suhteemme perustuu vapaaseen tahtoon, luottamiseen ja ehdottomaan rakkauteen.

Tuon asian tajuaminen sai minut lopettamaan kaiken yrittämisen. Sen jälkeen pystyin todella rentoutumaan ja keskittymään Jumalaan. Loppuviikko onkin ollut ihan mieletön ja koen, että Pyhä Henki on todella päässyt tekemään työtä minussa ja minun kauttani!

Tämän viikon suuri oivallus oli kuinka paljon Jumala todella haluaa minun luottavan Häneen. Minun täytyy itse haluta muuttua enemmän hänen kaltaisekseen ja alkaa toteuttamaan sitä mitä Jumala kutsuu minua tekemään. Se on todellista vapautta.


"True brokeness causes complete dependency on God, moving us to radical obedience that releases the power of the gospel to the world around us." -Pekka Perho