Inspiraatio sillipurkissa

Visuaalisena ihmisenä minua kiehtoo kovasti kaikki, mitä Isäni on luonut. Hän tietää sen ja puhuu usein silmieni kautta muiden aistien sijaan. Kuten Israelissa lukiessani Valloittava salaisuus – kirjaa kysyin ääneen Jumalalta: ’Kuinka haluat osoittaa minulle rakkautesi tänään?’ Käänsin katseeni kirjasta puutarhaan ja samassa näin uskomattoman kauniin siniturkoosin linnun lentävän oksalle. Tuijotin sitä hetken henki salpautuneena ennen kun se lensi pois.

Juuri kun kevät on kirjaimellisesti rumimmillaan, Jumala halusi muistuttaa minua, ettei kauneus rajoitu vain luontoon tai sitä hallitseviin vuodenaikoihin. Inspiraatio, yliluonnollinen innostus johonkin uuteen, saa alkunsa myös kauneudesta, jota kuulemme tai koemme.

Kun kuuntelee loistavaa musiikkia tai viettää aikaa hyvien ystävien kanssa, ajan ja paikan taju katoaa. Ikään kuin aistit keskittyisivät seuraamaan jotakin, mikä ei ole rajoittunut tämän maailman käsitteisiin. Tuota tunnetta seuraava inspiraatio saa meidät haluamaan muuttua paremmaksi ihmiseksi sen sijaan, että se muistuttaisi elämästämme langenneessa maailmassa, jossa painimme heikkouksiemme kanssa. Inspiraation lähde heijastaa täydellisyyttä, joka haluaa meidän muuttuvan tuon täydellisyyden kaltaiseksi. Sanonta ’seura tekee kaltaisekseen’ ei rajoitu pelkästään ihmisiin vaan kattaa koko elinympäristömme.

William P. Youngin kirjassa Autiotalo Jumala kuvataan mahdollisimman konkreettisesti kolmena persoonana. Jo ideana se, että Jumalan voisi vangita sanoihin kuulostaa mahdottomalta ja kuvaus suurimmilta osin jääkin vain yrityksen tasolle. Pidin kuitenkin ajatuksesta Pyhästä hengestä inspiraation lähteenä, joka heijastaa kaikkia maailman ääniä, värejä ja niiden sävyjä.

Jeesus sanoi Isän lähettävän meille puolustajan, joka opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut. (Joh 14:26) Tarvitsemme inspiraatiota ymmärtääksemme Jumalan Sanaa yhä syvemmin ja pystyäksemme elämään pyhien lailla, kuten Taivaallinen Isämme on Pyhä. Henki vapauttaa meidät lain alaisuudesta inspiroitumaan syvempään läheisyyteen Jumalan kanssa.

Mutta kun heidän sydämensä kääntyy Herran puoleen, peite otetaan pois. Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siellä on vapaus. Me kaikki, jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen. Tämän saa aikaan Herra, joka on Henki. (2.Kor. 3:16-18)

Voi kun saisin ajatukseni puettua sanoiksi, kuten ne näen. Mutta kuten jo Youngin tapauksessa totesin, se lienee mahdotonta. Tämä kappale kuitenkin on viimeisen inspiraationi lähde.

Uhkauksesta lupaukseen

Lukiessani Nehemian kirjaa, silmiini osui Jumalan uhkaus Moosekselle, jos Israelin kansa luopuisi Herrastaan. Se sisältää myös lupauksen, jos kansa taas kääntyisi Jumalansa puoleen:

Mutta muistathan, että sanoit Moosekselle: ’Jos luovutte minusta, minä hajotan teidän muiden kansojen sekaan. Jos sitten kuitenkin käännytte minun puoleeni ja noudatatte käskyjäni ja elätte niiden mukaan, kokoan teidät jälleen yhteen, vaikka teidät olisi hajotettu maan ääriin, ja vien teidät paikkaan, jonka olen valinnut nimeni asuinsijaksi.’ Neh.1:8-9

Jumala ei uhannut tappaa kansaansa, se ei olisi ollut pahin mahdollinen rangaistus. Sen sijaan hän uhkasi tehdä jotain pahempaa; hajottaa sosiaalisen turvaverkon. Jumala sanoi, ettei ihmisen ole hyvä olla yksin. Koko kulttuuri perustui yhteisöllisyyteen, olihan Jumala asettanut jokaiselle suvulle oman tehtävänsä.  Heidän identiteettinsä perustui Jumalan lupaukseen valitusta kansasta ja hajottaminen muiden kansojen keskuuteen merkitsi siis ennen kaikkea tuon vahvan identiteetin murtumista. He joutuivat luopumaan kaikesta turvallisesta, mitä heillä oli.

Kuvitellaan, että ihminen viedään yhtäkkiä toiseen maahan, jossa vallitsevat erilaiset tavat, kieli ja kulttuuri. Yhtäkkiä hän ei ole enää se, joka on luullut olevansa koko siihenastisen elämänsä. Hänellä ei ole perhettä, arvoa eikä sosiaalista tukiverkkoa. Kaikki minkä varaan hän on rakentanut elämänsä, on poissa. Vähemmästäkin mieli järkkyy, vaikka tuo skenaario kuulostaa nykyihmisen korvaan epärealistiselta.

Vaikka Jumala antoi kansalleen vapaan tahdon, Hän osoitti kaikkivaltiutensa luomansa yhteyden kautta. Koko Raamattu korostaakin tuota yhteyttä kannesta kanteen. Pelastus tarkoittaa pääsyä takaisin Jumalan yhteyteen. Jos Israelin kansa kääntyisi takaisin Jumalansa puoleen, he saisivat takaisin kadonneen identiteettinsä.

Jumala lupaa viedä kansansa paikkaan, jonka on valinnut nimensä asuinsijaksi. Raamatun sanaston mukaan Jumalan nimi edustaa myös Hänen voimaansa, jolloin Jumala lupaa yliluonnollisen voimansa olevan heidän kanssaan. Kuten Jeesus lupasi ennusmerkkien seuraavan niitä, jotka uskovat. Tuo lupaus voisi yhtä hyvin olla lähtöisin Jeesuksen suusta. Se, jos jokin kertoo suuresta yhteydestä.

Elämäsi tilaisuus

Korkealentoista lauantaita

Rauhalliset aamut viikonloppuisin ovat luksusta. Raamatunlukua aamiaispöydässä voi jatkaa kellosta välittämättä ja päivän voi käyttää yrittäen koota ajatuksia kiireisen viikon jäljiltä.

Toiveeni Jumalalle pääsiäisen aikana oli vapauttaa Herranpelkoa elämässäni. Tuo halu ei tullut minusta itsestäni, sananakin se kuulostaa rajoittavalta ja ahdistavalta. Viikon aikana Jumala on kuitenkin selvittänyt minulle tuota paradoksia useasta eri näkökulmasta lähestyen.

Rikoksesta seuraa rangaistus. Tämä yksinkertainen periaate toimii perustana laille. Länsimaisessa yhteiskunnassa laki ei ole ollenkaan huono asia. Se luo meille aidat, joiden sisäpuolella on turvallista elää. Jos meitä kohtaan toimitaan väärin, voimme luottaa yhteiskunnan rankaisevan väärintekijää resurssiensa mukaan. Tiukimmillaankaan se ei kuitenkaan voi kattaa kaikkea: Mistä lähtien haavoja on alettu sitoa seteleillä? Anteeksiantoa mitataan saatujen korvauksien summalla ja useimmiten se ei edes ole riittävä.

Herranpelkoa on luottaa siihen, että Jumala on oikeudenmukainen tuomari, jonka vaikutusvalta kattaa rikokset fyysisistä henkisiin, pienistä suuriin. Jumala on hyvyydessään ja rakkaudessaan niin suuri, ettei Hän voi jättää tuomitsematta vääryyttä maailmassa. Se sotisi Hänen persoonaansa vastaan. Hän on anteeksiantava, mutta se tulee elämässämme ilmi vasta nöyryydessä myöntää, että tarvitsemme Jeesuksen uhriksi rikkomuksistamme. Herranpelkoa on luottaa Jumalan toimivan absoluuttisesti persoonansa mukaan. Jobin kirjakaan ei ole virhe Raamatussa vaan se täyttää tarkoituksensa tuodakseen ilmi Jumalan täydellistä olemusta.

Juttelin alkuviikosta eteläafrikkalaisen naisen kanssa, joka opettamassa kesällä ja nyt pääsiäisleirillä. Hänen koko olemuksestaan näkyy kunnioitus Herraa kohtaan. Siksi sanat ”te suomalaiset ette tunne Raamattua tarpeeksi hyvin” painoivat tavallista enemmän, mutta tiesin niiden myös olevan totta. On helppoa luottaa siihen mitä hengelliset johtajamme tai innostavasti kirjoitetut värikuvalliset bestseller-opaskirjat kertovat, mutta totuuden yksinkertaisuudessaan saamme oppia tuntemaan vain ja ainoastaan tutkimalla itse Raamattua Pyhän Hengen selittämänä. Niin kauan kun emme tunne Jumalan Sanaa hyvin, meitä voidaan verrata kasvin taimeen: Se on helppo tallata, repiä irti tai kuihduttaa.

Mm. Efesolaiskirje 6 kertoo Jumalan Sanan olevan voimallinen ase. On kuitenkin turhaa lähteä taisteluun ilman miekkaa tai osaamatta käyttää sitä. On tarpeen tuntea ase, jotta voi hyödyntää sitä parhaalla mahdollisella tavalla: ”Jumalan sana on elävä ja väkevä. Se on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka, se iskee syvään ja viiltää halki sielun ja hengen, nivelet ja luiden ytimet, se paljastaa sisimmät aikeemme ja ajatuksemme” Hep. 4:12

Jopa Jaana Pelkonen siteerasi Raamattua eduskunnan istunnossa, tosin vain yrittääkseen todistaa sen epäpäteväksi argumentiksi. Tuo kuitenkin paljasti faktan; jos me uskovat emme tunne Raamattua tarpeeksi hyvin käyttääksemme sitä, joku muu kyllä tuntee ja käyttää sitä meitä vastaan.

Olen työstänyt projektiani saada Raamattu luettua kokonaan läpi. Tulee kohtia, jotka eivät ehkä vaikuta mielestäni niin kiinnostavilta tai eivät avaudu kulttuurierojen takia. Silti jokainen lukemani kirja tai kirje heijastaa Jumalan suuruutta ja kaikkivaltiutta kaiken muun ohella.