Tämä siis tapahtui viime yönä. Ketään en voi tietenkään pakottaa uskomaan yhtään mitään, mutta tarina on paljon hauskempi, jos sen ajattelee kuin minä.
En saanut illalla unta, joten aloin rukoilla. Yhtäkkiä mieleen tuli ajatus, että jangstereilla (kuten kutsumme rippikoululaisia, jotka majoittuvat keskuksessa viikon ajan) ei ole kaikki ihan kunnossa. Jatkoin rukoilemista ja pyysin Jumalalta merkkiä, jos Hän haluaa minun menemään ikkunaan (joka on tosin takapihalle päin, eli ei järin hyödylliseen suuntaan) katsomaan. Kuulin ystäväni yskähtävän viereisessä huoneessa ja rukoilin, että jos minun todella täytyisi nousta vahtimaan, niin hän yskisi kovasti.
Kello oli jo lähemmäs yksi yöllä kun ystäväni alkoi yskiä. Rukoilin vielä toista merkkiä, koska olin juuri nukahtamaisillani, enkä todellakaan halunnut nousta. Jos siis olisi pakko, ystäväni yskisi 5 kertaa. Yksi, kaksi.. kolme, neljä, viisi. Sitten hän hiljeni.
Nousin ylös ja menin ikkunan ääreen. Samassa näin jangstereita hiippailemassa ikkunan ohi. Voi ei, tämä tästä vielä puuttui, että pitää lähteä komentelemaan teinipoikia keskellä yötä!
Menin kuitenkin ulos ja kuuntelin. Tieltä kuului ääniä ja kohta näinkin kuuden pojan hiippailevan metsän läpi, pellonlaitaa pitkin. Kun pojat huomasivat minut, jono pysähtyi yhtäkkiä.
- Eikö tää oo aika myöhäinen aika olla iltalenkillä?
- (Syvä hiljaisuus)
- Näytätte aika syyllisiltä, mikä on homman nimi?
- Ei mikään..
- Hei, no sitte heti nukkumaan!
Pojat painelivat varaston taakse ja jäin paikalleni. Kohta joku kurkistikin nurkan takaa.
- Pidättekö te mua ihan tyhmänä?
- Eii..
Tämän jälkeen pojat marssivat siistissä jonossa majoitusrakennukselle ja kiipesivät vuorotellen ikkunasta sisään. Nappasin ikkunan alla olleen tuolin mukaani ja toivotin jangstereille hyvät yöt.
Katselivat minua tänään aamiaisella aika varovaisen näköisinä. Hassua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti