Siunattua uutta vuotta!

Vuodenvaihde on välietappi, jolloin katsotaan, mitä kuluneesta vuodesta jäi käteen sekä asetetaan tavoitteet tulevaa varten. Kappale tiivistää teemat, jotka ovat nousseet tärkeiksi elämässäni. Joistakin asioista olen oppinut itkupotkuraivareiden kautta, joistakin hieman helpommalla.

Olen lopettanut onnen ja täydellisen elämän etsimisen. Tuskin loppujen lopuksi olisin ikinä punaiseen tupaan ja perunamaahan tyytynytkään. Sen sijaan yritän etsiä yhä enemmän Jumalan kasvoja. Mitä enemmän Hänestä opin, sitä vähemmän tajuan tietäväni.

Rukoilen teille jokaiselle viisautta tulevalle vuodelle ymmärtää Jumalaa ja Hänen teitään.

DTS:n loppunäytös

Perjantaina tiivis ryhmämme hajaantui eri puolille Suomea ja maailmaa. Ihmiset, jotka kuluneen puolen vuoden aikana ovat tulleet niin läheisiksi, eivät yhtäkkiä olekaan enää niin suuri osa elämääni. Haasteena on opetella päästämään irti rakkaista ihmisistä. Antaa heidänkin mennä minne Jumala vie.

Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla. Aika on syntyä ja aika kuolla, aika on istuttaa ja aika repiä maasta, aika surmata ja aika parantaa, aika on purkaa ja aika rakentaa, aika itkeä ja aika nauraa, aika on valittaa ja aika tanssia, aika heitellä kiviä ja aika ne kerätä, aika on syleillä ja aika olla erossa, aika etsiä ja aika kadottaa, aika on säilyttää ja aika viskata menemään, aika repäistä rikki ja aika ommella yhteen, aika olla vaiti ja aika puhua, aika rakastaa ja aika vihata, aika on sodalla ja aikansa rauhalla. (Saar. 3:1-8)

Opetuslapseuskoulu on nyt paketissa. Ystäväni innoittamana kirjoitin Raamattuuni Apostolien tekoihin luvun 29. Lupauksena siitä, että aion seurata elämässäni apostolien esimerkkiä. Se ei tule varmasti olemaan helppoa, mutta viimeisen puolen vuoden aikana olen saanut hyvä pohjan tuolle tehtävälle. Tai elämäntapahan se oikeastaan on.


Haluan kiittää kaikista lukuisista rukouksista ja tuesta. Jumala on todella osoittanut rakkauttaan ja huolenpitoaan teidän kauttanne. Aktion aikana tärkein oppimani asia oli, kuinka Jumala on luotettava. Jokaisessa tilanteessa. Mahtavaa on, että hän on käyttänyt teitä kaikkia todistamaan sitä! Kiitos.

Mitä tämän jälkeen? Rehellisesti sanottuna en tiedä. Jumala on puhunut minulle, kuinka tärkeää olisi ottaa aikaa Mariana Jeesuksen jalkojen juuressa. Missä? Kuinka kauan? Ei aavistustakaan. Kysymyksiä on paljon, eikä minulla ole vastauksia.


Nyt valmistaudun jouluun kotiseudullani sen kummempia murehtimatta, mitä tuleva vuosi tuo eteen. Keltaiset saappaat jatkavat matkaa joka tapauksessa, kirkkaamman värisenä kuin koskaan ennen.

Logiikkaa ja empatiaa

Olen pohtinut Joonan kirjaa tuskastumiseen asti. Loppujen lopuksihan hän oli kuuliainen Jumalalle ja meni Niniveen. Ei ihme, että hän loukkaantui kun mitään ei tapahtunutkaan. Kaikkihan pitivät häntä palturin puhujana! Sitten Jumala vielä kiusasi häntä kasvattamalla risiinikasvin ja antamalla sen kohta kuolla. Jostain syystä otin Joonan surkean kohtalon ihan sydämen asiakseni kuluneella viikolla. Kyselin Jumalalta, että oliko tuo nyt ihan välttämätöntä?

Yritin löytää vastausta Raamatunselitysoppaista, mutta en saanut mieleistäni. Tiedustellessani asiaa ystäviltäni sain vastaukseksi huolestuneita kysymyksiä voinnistani. (Ärsyttävää kun he osaavat lukea minua niin hyvin! Joskus olisin myös mieluummin vähemmän läpinäkyvä mielenliikkeissäni.)

Jumala näytti risiinikasvin kautta Joonalle, kuinka tärkeä Niniven kansa oli Hänelle. Ja että Joona oli loukkaantunut ihan syyttä. Hän ei vain kyennyt tunteiltaan näkemään sitä tosiasiaa, että tehtävä, jota Jumala oli lähettänyt hänet tekemään, oli onnistunut juuri niin kuin oli tarkoitettu.

Tarina ei loppunut kesken, vaikka aluksi niin ajattelinkin. Onnellinen loppu oli siinä, että Jumalan hyvä tahto toteutui, ei siinä, että Joonasta tuli onnellinen. Hän ei vain ihmisenä pystynyt näkemään koko kuvaa, kuten en minäkään. Tulin siihen tulokseen, että olin loukkaantunut Jumalalle ihan varmuuden vuoksi. Entä jos tulevaisuus, jota Hän ei ole vielä paljastanut ei olekaan mieluinen.

Koska loukkaantuminen on valinta, olen itse vastuussa tarinan lopusta. Jumala on hyvä, vaikka minä en sitä ymmärtäisikään. Kuten metsässä kaatuvasta puusta kuuluu ääni, vaikkei sitä olisi kukaan kuulemassakaan. Ei ehkä ole ihan viisasta väittää logiikan luojaa epäloogiseksi.

Loogista tai ei, Jumala antoi minulle tälle viikolle ulkoa opeteltavaksi jakeet Jesajan kirjasta (jotka muuten edeltävät viimeviikkoisia, joiden muistaminen on vielä työn alla)

- Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Sillä niin korkealla kuin taivas kaartuu maan yllä, niin korkealla ovat minun tieni teidän teittenne yläpuolella ja minun ajatukseni teidän ajatustenne yläpuolella. Niin kuin sade ja lumi tulevat taivaasta eivätkä sinne palaa vaan kastelevat maan, joka hedelmöityy ja versoo ja antaa kylväjälle siemenen ja nälkäiselle leivän, niin käy myös sanan, joka minun suustani lähtee: se ei tyhjänä palaa vaan täyttää tehtävän, jonka minä sille annan, ja saa menestymään kaiken, mitä varten sen lähetän. (Jes. 55:8-11)

Tyhjänpantti

Työttömyys on ongelma. Jos et käy töissä, et maksa veroja. Jos et maksa veroja, olet rasite yhteiskunnalle. Jos et tee jotain, olet hyödytön. Tyhjänpantti. Tuo ajattelumalli on iskostunut tajuntaani. Aika pitää käyttää hyödyksi ja saada jotain näkyvää aikaan. Olenkin yhteiskunnan iloksi varsinainen työmyyrä.

Muutamana viime päivänä olen saanut paljon aikaan. Olen ottanut ajan sieltä, mistä se on helpointa ottaa; yöunista ja kahdenkeskeisestä ajasta Jumalan kanssa. Lopputulos on ollut ehkä muiden silmissä hyvä, mutta itse olen väsynyt ja nälkäinen Jumalan puoleen. Siksi Hän muistuttikin minua tärkeästä Raamatunkohdasta:

Jeesus vaelsi eteenpäin opetuslastensa kanssa ja tuli erääseen kylään. Siellä muuan nainen, jonka nimi oli Martta, otti hänet vieraakseen. Martalla oli sisar, Maria. Tämä asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettaan. Martalla oli kädet täynnä työtä vieraita palvellessaan, ja siksi hän tuli sanomaan: "Herra, etkö lainkaan välitä siitä, että sisareni jättää kaikki työt minun tehtäväkseni? Sano hänelle, että hän auttaisi minua." Mutta Herra vastasi: "Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen (/vähän on tarpeen, tai yksi ainoa). Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois."  (Luuk. 10:38-42)

Olen kirjoittanut Raamattuuni tuon tarinan yläreunaan:” Kumpi haluat olla? Missaatko suhteen?” Marttana minun on niin helppoa loukkaantua, kun kaikki muut eivät ole kuten minä. Silti kadehdin heidän suhdettaan Jeesuksen kanssa. Kunpa vain voisin mennä istumaan Hänen jalkojensa juureen, unohtaa kaikki työt ja olla läsnä. Maria teki niin, miksen minäkin voisi? En voi ansaita Jumalan rakkautta teoillani. En voi tehdä mitään, jotta Hän rakastaisi minua enemmän. En yhtään mitään.