Haaste

Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Fil. 4:6

Joskus tuntuu, ettei Jumalan huoleksi voi antaa kaikkia asioita, vaan niiden pitää olla sellaisia, mitä ei voi itse ratkaista. Kuulun niihin ihmisiin, jotka haluavat suunnitella ja tehdä kaiken viimeisen päälle kunnolla ja valmiiksi. Välillä tuo piirre tuntuu aiheuttavan harmaita hiuksia (vielä ei ole onneksi näkynyt ainuttakaan). Tuo Filippiläiskirjeen jae on kuitenkin muodostunut yhdeksi suosikkikohdakseni. Käytännössähän tuo siis tarkoittaa, ettei meidän ihmisten tarvitse stressata yhtään mistään, vaan keskittyä kaikkiin kivoihin asioihin. Ainoa, mitä tarvitsee tehdä; rukoile, ano ja kiitä. Helppoa, eikö? Ja kaiken muun hyvän lisäksi voi luottaa siihen, että asiat järjestyvät loppujen lopuksi vielä paremmin, miten ne itse olisi osannut järjestää.

Tässä siis haaste tulevalle viikolle. Älä murehdi mistään. Jätä kaikki ongelmat rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalalle. Sen jälkeen ajattele kivoja asioita (esimerkiksi ihanaa säätä ja luontoa).

Pieni esimerkkitoteutus tosielämästä:

Kirjaston lehti hukassa! (Voi ei! Paniikki! Kohtelen kirjoja aina todella nätisti ja palautan ne ajoissa. Karhukirje aiheutti siis vähintään sydämentykytystä.) Etsin lehteä koko illan ja loppujen lopuksi huomasin tarkistavani kaappeja jo kolmanteen kertaan. Puolen yön aikaan ei auttanut kun luovuttaa. Niinpä rukoilin. Kun lehteä ei seuraavanakaan päivänä ilmestynyt, kävelin lakki kourassa kirjastoon ja kerroin hukanneeni sen. Kirjastotäti kuitenkin halusi välttämättä vielä käydä tarkistamassa hyllystä (siinä vaiheessa nöyryytyksen määrä alkoi hipoa jo huippulukemia; miten lehti olisi muka hyllyyn ilmestynyt). Mutta siitähän se tarttui ensimmäisenä kirjastotädin käteen!  Poistivat karhumaksut ja pyysivät anteeksi. Mukavaa. Toivoin vain, että olisin tajunnut jättää asian Jumalalle aiemmin. Olisin säästynyt turhalta etsimiseltä.