Parina viime päivänä olen tuntenut oloni todella turhautuneeksi. Koko ajan on ollut ihmisiä ympärillä, mutta silti olo on ollut tarkoitukseton ja yksinäinen. Juttelin asiasta hyvän ystäväni kanssa. Hän sanoi, että omalla kohdallaan yksinäisyyden tunne kertoo siitä, että Jumala haluaan hänen viettävän enemmän aikaa kanssaan. Viisas ajatus. Mietin, että tuollaisen periaatteen luulisi löytyvän myös Raamatusta.
Seuraavana aamuna Jumala avasi minulle Raamatusta kohdan Joh. 6:35, joka puhuu hengen ravinnosta:
Jeesus sanoi: "Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei enää koskaan ole janoissaan.
Meillä kaikilla on/on ollut jano, jonka vain Jeesus voi todella sammuttaa. Tokihan voi yrittää muillakin keinoin, mutta omasta kokemuksesta voin kertoa sen tapahtuvan aika huonolla menestyksellä. Tuossa kohdassa ei turhaan puhuta myös nälästä, jonka voi sammuttaa vain tulemalla Jeesuksen luo; viettämällä aikaa Hänen kanssaan.
Uskon, että voimme jollain tapaa valita, kuinka lähellä haluamme kulkea Jumalaa. Kuinka paljon haluamme itsestämme ja elämästämme Hänelle uhrata? Fakta kuitenkin on, että Hän on luonut meidät täydelliseen yhteyteen kanssaan ja vain se yhteys voi taata meille täyden tyytyväisyyden.
Se, mitä ystäväni sanoi, todellakin käy järkeen. Olen onnellinen, että Jumala halusi vahvistaa sen vielä Sanansa kautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti