Aamun oppitunti

Aamullinen keskustelu keittiössä hyvän ystäväni kanssa:

M tarjoaa porkkanaa lautaselta E:lle, joka mutustaa vaahtokarkkeja.

M: Haluatko syödä tän viimesen, että saan lautasen pesuun?

E: Ei kiitti, mä paastoon.

M heittää porkkanan pois ja vie lautasen pesuun. Keskustelu päättyy, kun molemmat poistuvat eri suuntaan.

Kaaapuum. Sieltä se tulee; Tuomion henki. Miksi E syö vaahtokarkkeja paastotessa? Ja aamupala maistui myös siitä huolimatta. Mikä paasto tuo oikein on?

Kohta ymmärrys seuraa perässä ja tajuan oman asenteeni. Miksi reagoin ensimmäisenä tuomitsemalla E:n valintoja, huolimatta siitä, että pidän E:a roolimallinani? On niin helppoa lähteä heittämään se kuuluisa ensimmäinen kivi. Joko ajatuksissa tai sanoissa. Mitähän Raamattu tästä sanoo:

"Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi. Matt 7:1

"Älkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita. Älkää julistako ketään syylliseksi, niin ei teitäkään julisteta syyllisiksi. Päästäkää vapaaksi, niin teidätkin vapautetaan. Luuk. 6:37

Älkää tuomitko sen mukaan, miltä asia päältä katsoen näyttää, vaan tuomitkaa oikein." Joh. 7:24

Joka syö kaikkea, älköön halveksiko sitä joka ei syö, ja joka taas ei syö kaikkea, älköön tuomitko sitä joka syö. Onhan Jumala ottanut omakseen hänetkin.  Room. 14:3

Älkäämme siis enää tuomitko toisiamme. Katsokaa sen sijaan, ettette saata veljeänne kompastumaan ja kaatumaan. Room. 14:13

Älkää siis tuomitko ennenaikaisesti, ennen kuin Herra tulee. Hän valaisee pimeyden kätköt ja tuo esiin sydänten ajatukset, ja silloin itse kukin saa kiitoksen Jumalalta. 1. Kor. 4:5

Eivät vaikuta mitenkään ystävällisiltä tai vaihtoehtoisilta pyynnöiltä? Uusia asioita voi oppia jo ennen yhdeksää aamulla. Tässä todiste, miten DTS opettaa.