Ajatuksia Israelin maaperältä

Lentomatkat Riikaan ja Tel Aviviin sujuivat hyvin. Lentokentissä on jotain todella kiehtovaa. Paljon eri kieliä ja kulttuureita, vaikka lentokentät näyttävät loppujen lopuksi kaikki aika samalta. Ehkä myös se tunne, kun on rinkka selässä, passi kädessä ja voisi periaatteessa suunnata minne tahansa päin maailmaa. Seuraan myös aina muita ihmisiä; mistähän tuo on tulossa, mikähän tuon tarina on, mistähän tuo on kotoisin.. Elämäntarinat ovat mielenkiintoisia. Voin vain kuvitella Jumalan suuren kirjaston, jossa on meidän kaikkien elämänkertakirjamme. Olisi upeaa päästä sinne tutkimaan.

Yövyimme Tel Avivin lentokentällä ja todellisuudessa olen aika yllättynyt siitä, miten hyvin siellä pystyi nukkumaan. Meluisa terminaali, kova kivilattia ja jo aikoja sitten loppuneet eväät. Tajusin, kuinka vähän ihminen tarvitsee ollakseen onnellinen ja tyytyväinen. 

Lentokentän luksusoloista huolimatta käytän tämän päivän lepäämiseen. Ohjelmassa on päiväunien lisäksi John ja Stasi Eldredgen Valloittava salaisuus. En koskaan uskonut lukevani kirjaa, jossa on vaaleanpunaiset ruusukannet. Luulen kuitenkin, että Jumala haluaa kertoa minulle asioita tuon kirjan kautta. Ehkä tarvitsen elämääni vähän vaaleanpunaista ruusuperspektiiviä kaiken sotakirjallisuuden ja kriittisyyden jälkeen. Kuka tietää..