keskiviikko 31. elokuuta 2011

Menestyksen mitta


Lapset, mikä loppumaton vertailun kohde. Kristityt ovat jo päässeet yli tarpeesta kehuskella uudella talolla tai autolla, koska niitähän nyt ei kuitenkaan voi ottaa taivaaseen mukaan. Omat lapset ovat kuitenkin sitten toinen juttu, koska ne toivottavasti seuraavat aikanaan perässä.

Minä olen periaatteessa loistava esimerkki siitä, millainen käytös ei ole erityisen suotavaa, jos vanhemmat aikovat loistaa kahvipöytäkeskustelussa sunnuntaikokouksen jälkeen; astellaan lukion jälkeen heselle töihin (joka on sinänsä tosi kiva paikka, mutta ei todellakaan vanhempien rankingissa kovin korkealla), muistetaan vaihtaa työpaikkaa tarpeeksi usein, ettei vaan saa ylennystä. Sitten parin vuoden jälkeen haudataan turhat haaveet lapsenlapsista ja muutetaan kotiin vanhempien riemuksi ja riesaksi. Siinä vaiheessa on kuitenkin jo hyvä miettiä, mitä haluaa tehdä aikuisena (ainakin yrittää, että saa jatkossakin nauttia ilmaisista ruokapöydän antimista) ja päätyä kuitenkin kalliiseen kouluun, jonka järjestää YWAM, jossa työntekijät saavat maksaa siitä, että saavat tehdä töitä ja josta ei todellisuudessa edes valmistu mihinkään ammattiin.

Tämän jälkeen olen hyvin onnellinen siitä, että minulla on myös sisaruksia, etteivät vanhempani joudu kovin suuren nöyryytyksen kohteeksi noissa keskusteluissa..

No, mutta itseironia sikseen, oli minulla oikeasti jotain asiaakin. Ovathan nuo toki arvostettavia ominaisuuksia, mutta minun vanhempani saavat olla tyttärestään ylpeitä jollain ihan muilla tavoin..

Vertailu on turhaa. Ensinnäkin se aiheuttaa vain kateutta ihmisten kesken. Kateus taas.. Tarvitseeko siitä sanoa yhtään mitään? Tuloksia voi seurata päivän otsikoista..
Toiseksi, emme ikinä saa aikaan sellaisia standardeja, joilla pystyisimme vertailemaan kokonaisvaltaisesti ihmistä. Itse asiassa juttelimme tästä aiheesta ystäväni kanssa viime viikolla; yritäpä verrata kiveä ja kanaa keskenään.

Kuten YWAM:in Facebook-sivulla asia hienosti ilmaistiin: Todellinen menestys on sitä, että on kuuliainen Jumalalle. Taivaassa on ihan se ja sama kirjoititko seitsemän laudaturia, pääsitkö Idolsin finaaliin tai olitko presidentti vai perusduunari..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti