Viime viikolla yksi aamu kuivatessani hiuksia pää alaspäin, todellisuus löi yhtäkkiä päin naamaa; asun hotellissa. On aika luksusta tulla joka aamu valmiille aamupalalle. Ja lounaalle. Ja useimmiten myös valmiille päivälliselle. Olemme saunoneet amerikkalaisystäväni kanssa puusaunassa jokaisena kolmena iltana ennen lähtöä. Tulen todella kaipaamaan Ruurikkalaa. Enkä vain tätä paikkaa, vaan ennen kaikkea ihmisiä. Perjantaina oli niin vaikea hyvästellä Keniaan lähteviä ”perheenjäseniä”, joita ei näe kolmeen kuukauteen. Koti on siellä missä sydän on.
Aika kääntää taas uusi sivu.
Osa 3: Outreach
Nyt se sitten alkaa! Aktio nimittäin. Viikonlopun pakkauspuuhat huipentuivat alle 17 kiloa painaviin matkatavaroihin (mikä oli kaikenvaraltapakkaajalta ihan huikea saavutus). Matkasuunnitelmista tiedän tähän mennessä aika vähän, mutta onneksi Jumala on opettanut elämään hetki kerrallaan. En siis ole kovinkaan kauhuissani. Joka tapauksessa tarkoitus on kuitenkin suunnata Perheniemeen pariksi päiväksi (autetaan ilmeisesti jossain remontissa?) ja keskiviikkona Helsinkiin. Lento Israeliin lähtee lauantaina iltapäivällä. Vietämme ensimmäisen viikon Tel Avivissa jonkinlaisessa hostellissa. Katsotaan mitä siitä tulee..
Ruurikkala kiittää ja kuittaa. Seuraavat postaukset tulevatkin sitten matkalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti