Hyppyjä mukavuusalueelta

Parina viime päivinä olen kamppaillut omien asenteitteni kanssa; lyhyesti sanottuna olosuhteet eivät ole yhtään sellaiset, kuin olen tottunut niiden olevan Suomessa. On ollut helppoa vain laittaa musiikki soimaan, sulkea silmänsä ja unohtaa kaikki ympärillä oleva. Tajusin kuitenkin, ettei se toimi koko kuukautta, jonka vietämme Tiberiaksessa. Eilen oli itse asiassa ensimmäinen päivä, jolloin olisin halunnut lähteä kotiin.

Keskiviikkona näin yhden elämäni upeimmista auringonlaskuista Tel Avivissa. Kävimme tänään katsomassa sanoinkuvaamattoman kaunista valoshowta Galiea-järven rannalla. Myös talon katolta avautuu mahtava maisema. Sekä päivällä, että yöllä. Ehkä näkymä asunnossa ei ole mitenkään loistelias, mutta tajusin Jumalan haluavan minun katsovan seinien läpi.

Joskus Jumala haluaa meidän astuvan ulos omista ongelmistamme, ulos meitä vallitsevista olosuhteista. Näkemään jotain mahtavaa, mitä emme ole aiemmin huomanneet. Koska maailmassa tulee aina olemaan hyviä ja huonoja asioita, miksi emme keskittyisi ennemmin hyviin.

Tässä jotain uutta, mitä olen oppinut. Tälläkin kertaa se oli vaikeaa! Muuttuvatko prosessit koskaan helpommaksi?