Muutaman viime päivän aikana olen kuumeisesti yrittänyt selvittää, mitä teen koulun jälkeen. Tuntuu, että joulukuussa minut heitetään omaan veneeseen ja potkaistaan irti laiturista. Katsotaan, saanko tuulta purjeisiin vai jäänkö ajelehtimaan ilman päämäärää. Voin toki yrittää itsekin, mutta käsillä on ihan turha lähteä kauhomaan lisävauhtia valtamerellä.
Vaihtoehtoja on kaksi: Joko kiellän omat vaistoni ja luotan siihen, että Jumala ohjaa minut oikeaan paikkaan tai teen omat suunnitelmani tietäen, että ne eivät todennäköisesti tuota hedelmää.
Yhtäkkiä, keskellä tuskastuttavaa pohdintaa muistan jakeen Matteuksen evankeliumista: ”Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin.” Olin suunnitelmissani unohtanut kaikkein tärkeimmän! Jeesuksen ja sen, kuinka lupasin seurata Häntä minne tahansa. Olin niin täynnä tulevaisuuttani, etten ymmärtänyt kuinka Hän halusi olla kanssani juuri nyt.
Etsiessäni edellistä Raamatunkohtaa, silmiini osui alleviivatut jakeet pari sivua myöhemmin: ”Joka ei ota ristiään ja seuraa minua, se ei kelpaa minulle. Joka varjelee elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä.”(Matt. 10:38-39)
Tässä alkaa olla paketti kasassa ja vastaus valmiina? Ärsyttää, kun Jumala aina opettaa minua näin viisaasti, on aina oikeassa, eikä lähde mukaan sooloiluuni..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti