perjantai 13. tammikuuta 2012

Viidakon elämää

Viime aikoina minusta on tullut varsinainen oman elämäni tiukkapipo. Olen vähentänyt telkkarin katsomisen minimiin ja alkanut todella karsia asioita, joilla ei ole hyvä vaikutus minulle. Käytännössä se on tarkoittanut leffailtojen, lukemisen ja soittoluetteloiden menneen uusiksi. Samasta syystä, mitä kirjoitin ajatusteni ruokkimisesta. Raamattukin sanoo kaiken olevan luvallista, mutta ei hyödyksi.

Olen kapinallinen. Säännöt ovat minulle ongelma ja rikon niitä usein. Yleensä se kuitenkin johtuu siitä, että en ole ymmärtänyt niiden tarkoitusta. Kuulin opetuslapseuskoulussani esimerkkitapauksen päiväkodista: Päiväkoti oli keskellä vilkasliikenteisiä katuja ja sen ympärillä olivat aidat. Lapset leikkivät usein aivan aidan vieressä ja kokivat olonsa turvalliseksi. Eräänä päivänä tehtiin koe ja aidat otettiin pois. Lapsille annettiin vapaus, ilman rajoja. Lapset alkoivat leikkiä pienemmällä alueella kuin ennen, koska he pelkäsivät liikennettä.

Uskossa ei ole kyse säännöistä vaan siitä, mitä haluamme sallia itsellemme. En halua sanoa, että jokaisen tulisi tehdä kuten minä teen. Ehei. Siinähän on uskonnossa on menty pieleen. Jäädään jumiin sääntöjen viidakkoon, jossa nekin ohjeet, jotka on tarkoitettu vapauttamaan meitä, sitovat tiukkaan ja ahdistavat. Todellisuudessa säännöt ovat kuitenkin liaaneja, joiden varassa voi keikauttaa itsensä oksalta toiselle.

Viidakossa juuri liaanit ja kasvusto mahdollistavat sen, että jokainen sen asukas saa elää omassa rauhassaan, muita häiritsemättä. Apinat puussaan ja leijonat maassa.

Me tarvitsemme rajoja turvaamaan elämäämme. Ne antavat meille enemmän tilaa, kuten päiväkodissa, jossa oli aidat. Lapsena äidin ja isän säännöt eivät aina tuntuneet hyviltä, mutta vanhempana olemme ehkä ymmärtäneet, kuinka paljolta juuri ne säännöt ja ohjeet meitä suojelivat. Niin myös Taivaallinen Isä haluaa meitä suojella. Mutta vain siinä määrin, missä annamme Hänelle valtaa elämässämme. Onhan vaikea noudattaa sääntöjä, joita emme ymmärrä. Siksi samat rajat eivät sovi kaikille. Raamatussa kuitenkin luvataan pyytää ymmärrystä avuksi.

Youtubesta löytyy mahtava video Why I Hate Religion, But Love Jesus (suomeksi: Miksi vihaan uskontoa, mutta rakastan Jeesusta). Sen pointtina on, kuinka todellinen vapaus löytyy Jeesuksesta, ei uskonnosta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti