Kun Jumala pyytää pysymään paikoillaan, on kuin Hän kysyisi: ”Annatko elämäsi minulle?”
Luotanko Häneen tarpeeksi antaakseni tulevaisuuteni? Pelkäänkö Häntä tarpeeksi ollakseni kuuliainen? Jätänkö omaan arvoonsa ihmisten mielipiteet ja odotukset seuratakseni Häntä. Rakastanko Häntä tarpeeksi hyväksyäkseni, ettei elämä ehkä olisikaan joka päivä niin hohdokasta?
Haluan vastata kyllä. Seuraava kohta.
Miksi? Kuinka kauan? Mitä se vaatii? Olen valmis kirjoittamaan 1096-kohtaisen sopimuksen, ehdot sanelen tietysti minä. Hetkinen, miten se menikään..? Tässä vaiheessa saan mieleeni Saulin kohtalon (1. Sam. 13). Jos hän vain olisi odottanut hetken pidempään, se olisi muuttanut hänen elämänsä.
En voi tietää, mitä Jumalalla on varalleni. En kuitenkaan halua ottaa riskiä, mitä tapahtuu, ellen ole kuuliainen.
Joskus suurin haaste on pysyä paikoillaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti