Kulunut reissu on ollut huima seikkailu! Kouluun kuuluu siis kaksi viikkoa, jonka aikana keskitytään yhteiseen tekemiseen ja lomailuun. Monta pitempiaikaisen unelman toteutumista mahtui lyhyeen aikaan! Koko matkan ajan seuraava askel oli aina hämärän peitossa. Se todella opetti nauttimaan hetkestä. Ylipäätään viikko oli todella siunattu, kiitos Herralle, rukoukset todella kuultiin.
Lähdimme ajamaan sunnuntaina etelää kohti, matkan varrella lyhyet kierrokset Tuurissa ja Ideaparkissa Lempäälässä, josta jatkettiin Helsinkiin. Terminaalin pihassa saimme tietää, että matka jatkuu laivalla Tallinnaan!
Tallinnassa majoituimme lähetystyöntekijöiden matkustajakotiin. Pitkän päivän jälkeen oli ihanaa päästä nukkumaan puhtaisiin lakanoihin, etenkin kun oli varautunut nukkumaan makuupussissa lattialla, vain ohut retkipatja alustana!
Maanantaipäivän kiertelimme Tallinnan keskustassa oppaanamme Sven. Vanha kaupunki oli uskomattoman kaunis. Muutenkin Viron arkkitehtuuri teki vaikutuksen, talot olivat ihanan erilaisia keskenään! Huikean päivän päätteeksi pelattu korismatsi sai nukkumaan kuin pikku possu.
Tiistaiaamuna lähdimme takaisin Helsinkiin, laivassa porukka oli jo hieman uupunutta.. Päivälle oli kuitenkin järjestetty kaupunkikierros Amazing Race-tyyliin! Saimme päiväkortit, jolla sai matkustaa julkisilla, kartan ja tehtävät jokaista pistettä kohden. Lisäpisteitä sai meressä uimisesta (jonka seurauksena saimme poliisit peräämme), valokuvasta tuntemattoman kanssa, plankingista (what is that?) ja pulun pyydystämisestä, johon kukaan joukkueista ei ikävä kyllä pystynyt (yritys oli kyllä hyvä, olimme jo varautuneet leivällä ja käsidesillä).. ”Palkinnoksi” vietimme illan Linnanmäellä, itse taidan vain olla jo liian vanha huvipuistoihin.
Uskomattomin juttu tapahtui Helsingin tuomiokirkon portailla, jossa yllättäen tapasimme Malesialaisen perheen. Perheen isä antoi käyntikorttinsa ja kehotti soittamaan kun olemme lähettyvillä. Ensimmäinen kontakti outreachia varten siis luotu, lisäksi saimme siunata perhettä ennen kuin matka jatkui! Ei voi olla sattumaa tavata kristitty malesialaisperhe Helsigissä!
Yötä myöten ajoimme Noormarkkuun, josta sitten keskiviikoksi chillailemaan Yyterin hiekoille (päivän saldona 3 autollista enemmän tai vähemmän kärähtäneitä missionuoria). Vaikka reissu oli mieletön, mikään ei voita kotiin palaamista. Etenkään, kun evankeliointikoululaiset odottivat meitä tervetulojuhlien kanssa!
Toiminta jatkui seuraavana päivänä vielä paintballilla ja wanhan kunnon telttakokouksella!
Pahoittelen siis vilpittömästi, etten ole ehtinyt postata kuulumisia aiemmin, ymmärrätte varmaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti