Taas on se aika vuodesta kun Karavaanareiden uudet jaksot alkavat pyöriä telkkarissa. Se onkin lähes ainoa sarja (jääkiekon lisäksi), jota ehtii seuraamaan. Vilahtipa eilisen jaksossa myös oma koti. Pääset katsomaan jaksot tästä. Edelleenkään en lupaa laatutakuuta muiden jaksossa esiintyvien puolesta.
Poikien jutut saavat miettimään, millaisen kuvan annamme itsestämme muille. Etenkin heillä on suuri vastuu sanoistaan ja teoistaan, kun ihmiset kerääntyvät televisioidensa ääreen katsomaan, mitä on helluintailaisuus. Luin eilen illalla John Burken kirjaa Täydelliset älkööt vaivautuko (2009 Päivä Osakeyhtiö) ja tajusin, etten itse ainakaan valitusteni ja asenteitteni kanssa ole aina ollut edes kohtalainen esimerkki kristitystä. Ennen kaikkea oman käytökseni muita kohtaan tulisi olla rakastavaa. Sen jo pelkästään tulisi kertoa tarpeeksi Hänestä, jota edustan. Vaimo kertoo paljon miehestään edes mainitsematta tätä. Kuten Eliaskin sanoi, kristityillä on maailman paras tuote, mutta huonoin markkinointi.
Minä olen kävelevä mainos! Olen ehkä ainoa Raamattu, jota jotkut elämässään lukevat! Tuon vastuun tajuaminen tuntui musertavalta. Mutta kun epäonnistun, armo ottaa minut kiinni. Isäni asentaa pyörääni apurattaat ja kulkee vierellä ojeita antaen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti