Visuaalisena ihmisenä minua kiehtoo kovasti kaikki, mitä Isäni on luonut. Hän tietää sen ja puhuu usein silmieni kautta muiden aistien sijaan. Kuten Israelissa lukiessani Valloittava salaisuus – kirjaa kysyin ääneen Jumalalta: ’Kuinka haluat osoittaa minulle rakkautesi tänään?’ Käänsin katseeni kirjasta puutarhaan ja samassa näin uskomattoman kauniin siniturkoosin linnun lentävän oksalle. Tuijotin sitä hetken henki salpautuneena ennen kun se lensi pois.
Juuri kun kevät on kirjaimellisesti rumimmillaan, Jumala halusi muistuttaa minua, ettei kauneus rajoitu vain luontoon tai sitä hallitseviin vuodenaikoihin. Inspiraatio, yliluonnollinen innostus johonkin uuteen, saa alkunsa myös kauneudesta, jota kuulemme tai koemme.
Kun kuuntelee loistavaa musiikkia tai viettää aikaa hyvien ystävien kanssa, ajan ja paikan taju katoaa. Ikään kuin aistit keskittyisivät seuraamaan jotakin, mikä ei ole rajoittunut tämän maailman käsitteisiin. Tuota tunnetta seuraava inspiraatio saa meidät haluamaan muuttua paremmaksi ihmiseksi sen sijaan, että se muistuttaisi elämästämme langenneessa maailmassa, jossa painimme heikkouksiemme kanssa. Inspiraation lähde heijastaa täydellisyyttä, joka haluaa meidän muuttuvan tuon täydellisyyden kaltaiseksi. Sanonta ’seura tekee kaltaisekseen’ ei rajoitu pelkästään ihmisiin vaan kattaa koko elinympäristömme.
William P. Youngin kirjassa Autiotalo Jumala kuvataan mahdollisimman konkreettisesti kolmena persoonana. Jo ideana se, että Jumalan voisi vangita sanoihin kuulostaa mahdottomalta ja kuvaus suurimmilta osin jääkin vain yrityksen tasolle. Pidin kuitenkin ajatuksesta Pyhästä hengestä inspiraation lähteenä, joka heijastaa kaikkia maailman ääniä, värejä ja niiden sävyjä.
Jeesus sanoi Isän lähettävän meille puolustajan, joka opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut. (Joh 14:26) Tarvitsemme inspiraatiota ymmärtääksemme Jumalan Sanaa yhä syvemmin ja pystyäksemme elämään pyhien lailla, kuten Taivaallinen Isämme on Pyhä. Henki vapauttaa meidät lain alaisuudesta inspiroitumaan syvempään läheisyyteen Jumalan kanssa.
Mutta kun heidän sydämensä kääntyy Herran puoleen, peite otetaan pois. Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siellä on vapaus. Me kaikki, jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen. Tämän saa aikaan Herra, joka on Henki. (2.Kor. 3:16-18)
Voi kun saisin ajatukseni puettua sanoiksi, kuten ne näen. Mutta kuten jo Youngin tapauksessa totesin, se lienee mahdotonta. Tämä kappale kuitenkin on viimeisen inspiraationi lähde.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti