Korkealentoista lauantaita

Rauhalliset aamut viikonloppuisin ovat luksusta. Raamatunlukua aamiaispöydässä voi jatkaa kellosta välittämättä ja päivän voi käyttää yrittäen koota ajatuksia kiireisen viikon jäljiltä.

Toiveeni Jumalalle pääsiäisen aikana oli vapauttaa Herranpelkoa elämässäni. Tuo halu ei tullut minusta itsestäni, sananakin se kuulostaa rajoittavalta ja ahdistavalta. Viikon aikana Jumala on kuitenkin selvittänyt minulle tuota paradoksia useasta eri näkökulmasta lähestyen.

Rikoksesta seuraa rangaistus. Tämä yksinkertainen periaate toimii perustana laille. Länsimaisessa yhteiskunnassa laki ei ole ollenkaan huono asia. Se luo meille aidat, joiden sisäpuolella on turvallista elää. Jos meitä kohtaan toimitaan väärin, voimme luottaa yhteiskunnan rankaisevan väärintekijää resurssiensa mukaan. Tiukimmillaankaan se ei kuitenkaan voi kattaa kaikkea: Mistä lähtien haavoja on alettu sitoa seteleillä? Anteeksiantoa mitataan saatujen korvauksien summalla ja useimmiten se ei edes ole riittävä.

Herranpelkoa on luottaa siihen, että Jumala on oikeudenmukainen tuomari, jonka vaikutusvalta kattaa rikokset fyysisistä henkisiin, pienistä suuriin. Jumala on hyvyydessään ja rakkaudessaan niin suuri, ettei Hän voi jättää tuomitsematta vääryyttä maailmassa. Se sotisi Hänen persoonaansa vastaan. Hän on anteeksiantava, mutta se tulee elämässämme ilmi vasta nöyryydessä myöntää, että tarvitsemme Jeesuksen uhriksi rikkomuksistamme. Herranpelkoa on luottaa Jumalan toimivan absoluuttisesti persoonansa mukaan. Jobin kirjakaan ei ole virhe Raamatussa vaan se täyttää tarkoituksensa tuodakseen ilmi Jumalan täydellistä olemusta.

Juttelin alkuviikosta eteläafrikkalaisen naisen kanssa, joka opettamassa kesällä ja nyt pääsiäisleirillä. Hänen koko olemuksestaan näkyy kunnioitus Herraa kohtaan. Siksi sanat ”te suomalaiset ette tunne Raamattua tarpeeksi hyvin” painoivat tavallista enemmän, mutta tiesin niiden myös olevan totta. On helppoa luottaa siihen mitä hengelliset johtajamme tai innostavasti kirjoitetut värikuvalliset bestseller-opaskirjat kertovat, mutta totuuden yksinkertaisuudessaan saamme oppia tuntemaan vain ja ainoastaan tutkimalla itse Raamattua Pyhän Hengen selittämänä. Niin kauan kun emme tunne Jumalan Sanaa hyvin, meitä voidaan verrata kasvin taimeen: Se on helppo tallata, repiä irti tai kuihduttaa.

Mm. Efesolaiskirje 6 kertoo Jumalan Sanan olevan voimallinen ase. On kuitenkin turhaa lähteä taisteluun ilman miekkaa tai osaamatta käyttää sitä. On tarpeen tuntea ase, jotta voi hyödyntää sitä parhaalla mahdollisella tavalla: ”Jumalan sana on elävä ja väkevä. Se on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka, se iskee syvään ja viiltää halki sielun ja hengen, nivelet ja luiden ytimet, se paljastaa sisimmät aikeemme ja ajatuksemme” Hep. 4:12

Jopa Jaana Pelkonen siteerasi Raamattua eduskunnan istunnossa, tosin vain yrittääkseen todistaa sen epäpäteväksi argumentiksi. Tuo kuitenkin paljasti faktan; jos me uskovat emme tunne Raamattua tarpeeksi hyvin käyttääksemme sitä, joku muu kyllä tuntee ja käyttää sitä meitä vastaan.

Olen työstänyt projektiani saada Raamattu luettua kokonaan läpi. Tulee kohtia, jotka eivät ehkä vaikuta mielestäni niin kiinnostavilta tai eivät avaudu kulttuurierojen takia. Silti jokainen lukemani kirja tai kirje heijastaa Jumalan suuruutta ja kaikkivaltiutta kaiken muun ohella.