Identiteettiteoria

Olkaa pyhät, sillä minä, Herra, teidän Jumalanne, olen pyhä. (3. Moos 19:2)

Koko Raamattu tekee selkeän jaon pyhän ja epäpyhän välille. Tuo linjaus on kieltämättä mustavalkoinen, mutta toisaalta se antaa ymmärrettävät raamit Jumalalle mieluiseen elämään. Uuden Testamentin kirjeet ovat täynnä ohjeita, kuinka elää kristittynä, mutta niiden kaikkien päämäärä on sama: ”... tulkaa tekin pyhiksi kaikessa mitä teette.” (1. Piet. 1:15)

Pyhällä elämällämme tuomme parhaiten kunniaa Luojallemme. Pyrkiessämme Hänen kaltaisekseen, osoitamme järjellisellä tavalla uskomme Häneen. Uskon siihen, että Jumala on meidän täydellinen idolimme.

”Pitäkää siis Jumalaa esikuvananne, olettehan hänen rakkaita lapsiaan.” Ef. 5:1

Jokaisen vanhemman tavoitteena on kasvattaa jälkikasvunsa omaa arvomaailmansa mukaisesti. Isille ja äideille suurinta kunniaa tuovat lapset, jotka pitävät jokapäiväisessä elämässään tärkeinä asioita, joita he itse arvostavat. Seuratessaan vanhempiensa esimerkkiä joko jatkaessa perheyritystä tai käyttäessä samoja kasvatusmetodeja lapsen usein sanaton viesti on: ”Arvostan työtä, jonka olet tehnyt. Kunnioitan sinua ja asioita, jotka ovat sinulle tärkeitä.”

Kunnioitus on lähes, mutta ei täysin verrattavissa rakkauteen. ”Rakastan sinua, mutta en usko asioihin kuten sinä.” Teini-ikäisenä tuo ajattelu määräsi pitkälti valintoja, jotka luuli ’melkein aikuisena’ jo hallitsevansa. Tänä päivänä kuitenkin arvostan suuresti isäni kärsivällisyyttä seurata näkyä omasta lähetysveneestä, äitini lujaa uskoa sekä perheemme rakentavaa keskustelukulttuuria.

Paavali jatkaa kirjeessään efesolaisille: ”Rakkaus ohjatkoon elämäänne, onhan Kristuskin rakastanut meitä ja antanut meidän tähtemme itsensä lahjaksi, hyvältä tuoksuvaksi uhriksi Jumalalle. Siveettömyydestä, kaikenlaisesta saastaisuudesta ja ahneudesta ei teidän keskuudessanne saa olla puhettakaan, eihän mikään sellainen sovi pyhille. Myöskään rivoudet, typerät jutut tai kaksimielisyydet eivät teille sovi, teidän suuhunne sopii kiitos. Tehän tiedätte hyvin, ettei kenelläkään siveettömällä eikä saastaisella ole osaa Kristuksen ja Jumalan valtakunnasta, ei myöskään ahneella, sillä hän on epäjumalanpalvelija.”

Pilkunviilaajana huomioni kiinnittyi tapaan, kuinka rakkaudellisesti Paavali tuo esille vakavan asiansa, ilman arvostelua tai kieltoa. Hän ilmaisee seurakuntalaisten jo olevan pyhiä, jättäen ilmaan vapauden valita, kuinka kukin haluaa toimia. Itse asiassa tuo toimii myös käytännössä; joskus viime vuonna ollessani sijaisena, eräällä koululla oli pahasuinen pikkutyttö, jolle totesin, etteivät rumat sanat sovi noin kauniin tytön suuhun. En kuullut hänen enää kiroilevan, mikä oli aika ihmeellistä siihen nähden, kuinka monta kertaa häntä oli samasta asiasta kielletty.

Joka päivä saamme itse valita, millaisen viestin teoilla ja sanoilla annamme vanhemmillemme ja ennen kaikkea Taivaalliselle Isällemme, joka meidät on luonut ja rakkaudella kasvattaa oman arvomaailmansa mukaisesti. Ilmaisemmeko kunnioituksemme antamalla koko elämämme pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi, kuten Paavali asian roomalaisille ilmaisi. Jumala antaa meidän valita, haluammeko olla tunnistettavissa Hänen pyhiksi lapsikseen tehden niitä hyviä tekoja, johon Hän on meidät luonut.

P.s. Suosittelen lukemaan loppuun Efesolaiskirjeen luvun. Sieltä löytyy hienoja asioita! Tai oikeastaan koko Raamatun.. Loistokirja!