Huh huh, mitä kaikkea on taas tapahtunut muutamassa päivässä! Sen lisäksi, että opetus on ollut mahtavaa (josta varmaan myöhemmin lisää loppuviikosta kun ehdin niin pitkälle, että oikeasti ehtisin prosessoida asioita päivittääkseni ajatuksiani tänne asti) on myös tapahtunut paljon muuta suurta!
Tällä viikolla olen yrittänyt järjestellä raha-asioita ulkomaanaktiota varten. Jostain syystä, vaikka tilanne ulkopuolisen silmin näytti aika toivottamalta, itsellä oli totaalinen rauha kaiken suhteen ja koinkin, että minun täytyy vain ennemmin keskittyä rukoilemaan ja ylistämään, kuin murehtimaan.
Eilen Malesia/Indonesia- tiimimme kutsuttiin koolle henkilökunnan kanssa. Vaikutti vakavalta ja sitä se tavallaan olikin. Toinen tiimimme johtajista oli loukannut jalkansa edellisellä viikolla ja parantuminen aktioon mennessä ei ollut varmaa, toisella oli taas muita esteitä. Pitkään rukoiltuaan he olivat päättäneet, että tiimimme lähtee Israeliin, jonne lähtijöitä ei ollut alun perin kuin muutama.
Muutaman minuutin shokin jälkeen sain koottua ajatukseni. Ymmärsin, että Jumala oli minulle antanut merkkiä näyssä tästä, mutta olin silloin sen tulkinnut vain oman ymmärrykseni mukaan. Muutenkin päivän aikana kaikki tuntui vain loksahtavan paikoilleen kaikilla matkan osa-alueilla. Rahat halvempiin lentolippuihin järjestyivät uskomattomalla tavalla, kun sain tukijoita yllättäviltä tahoilta.
Reilun kuukauden päästä suunnataan siis lentokoneen nokka kohti Tel Avivia. Tunnelmat tulevaa aktiota kohtaan on innostuneita. Mahtavaa päästä tutustumaan Israeliin 9 viikoksi! Tällä hetkellä tarkemmat suunnitelmat ohjelman suhteen ovat vielä auki, mutta nekin tulevat varmasti selviämään kuten Psalmissa 139 nerokkaasti todetaan:
17 Kuinka ylivertaisia ovatkaan sinun suunnitelmasi, Jumala, kuinka valtava onkaan niiden määrä! 18 Jos yritän niitä laskea, niitä on enemmän kuin on hiekanjyviä. Minä lopetan, mutta tiedän: sinä olet kanssani.
Tälläkään kertaa Jumala ei pettänyt luottamustani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti