Haalistumattomia muistoja

Kaikista paikoista maailmassa kaipaan juuri tuonne. Empä olisi vajaa 2 vuotta sitten uskonut haluavani takaisin Jerusalemin vanhan kaupungin kapeille kujille väkijoukon sekaan. Kaipaan istua kahvilassa siemaillen chailattea ja katsellen ihmisiä, pestä ikkunoita 14. kerroksessa, täyttää avustusruokakasseja kuvitellen pelaavani tetristä, myöhäisiä keskusteluita ystävien kanssa, vierailua Länsirannalla vammaisten hoitokodissa, kävelyä Tel Avivissa meren rannalla ja ennen kaikkea tunnelmaa, joka täytti paikat turistien palattua hotelleihinsa. Opiskelin lukiossa ranskaa, koska se oli mielestäni maailman kaunein kieli. Nykyään olen eri mieltä, mutta olen tietenkin puolueellinen.