Oletko joskus seurannut sivusta vanhempien tai isovanhempien arkea? Kun mies ottaa lehden käteensä, vaimo huikkaa silmälasien olevan lipaston päällä. Heidän ei tarvitse pyytää toista keittämään kahvia, koska he tietävät tismalleen, mihin aikaan kahvi on tapana juoda. Kun joku kysyy, he kertovat kuulumisensa toistensa puolesta. Vaimo muistuttaa miestään verenpainelääkkeistä ennen uloslähtöään. He syövät aina samoja ruokia, koska miehen mielestä ruoka maistuu muualla kummalliselta ja aivan liian mausteiselta.
Katsomme näitä vanhoja pariskuntia huvittuneena, mutta ihaillen. He ovat selvästikin vuosikymmeniä kestäneen avioliittonsa aikana oppineet tuntemaan toisensa todella hyvin. He tietävät mistä toinen pitää ja osaavat tehdä yhteisiä päätöksiä kysymättä edes mielipidettä.
Jossain välissä lankapuhelinten muuttuessa älypuhelimiin myös ihmiset muuttuivat. Jos laite ei toimi, soitetaan huoltoon, jossa miesääni käskee asentaa uuden päivityksen. Toisinaan on yksinkertaisesti helpompaa ostaa uusi laite, koska varaosia ei ole valmistettu enää kahteen vuoteen. Saapahan kasan uusia ominaisuuksia kaupan päälle. Jos parisuhteessa on jotain vikaa, soitetaan kalliille parisuhdeneuvojalle, jossa naisääni käskee hoitamaan suhdetta. Jos siihen ei liikene aikaa, laitetaan puoliso vaihtoon. Saapahan kasan uusia ominaisuuksia kaupan päälle.
Asenteiden muuttumisesta huolimatta, metsästämme ”sitä oikeaa” yhä kuumeisemmin ja ”minusta tuntuu”-lausahduksesta on tullut onnistuneen parisuhteen mittari. Olemme ihmissuhteissamme malttamattomia kuin hemmotellut kakarat! Siinä missä painamme töitä välillä kellon ympäri, emme useinkaan ole valmiita tekemään töitä suhteidemme eteen.
Kun ihminen tulee uskoon, hän toivoo Jumalan asentavan häneen kokonaan uuden päivityksen. Tässä päivityksessä on edeltä valittujen armolahjojen lisäksi audioraamattu ja Jumalan äänen kuulemiseen voi valita mieleisen sovelluksen. Tämä päivitys ei tietenkään tee enää syntiä, siitä ei tarvitse itse huolehtia. Suuri pettymys onkin, kun kaikki ei menekään aivan niin ja painii samojen virheiden kanssa jo ties kuinka monetta kertaa.
Kuinka voisimmekaan yhtäkkiä tuntea Jumalan täydellisesti, onhan hänessä kuitenkin paljon enemmän tutustuttavaa kuin kenessäkään ihmisessä. Mutta katsoessamme vanhoja pariskuntia, voimme ymmärtää syvän ja intiimin suhteen olevan tulos vuosien yhteisestä matkasta, johon on kuulunut niin ylä- kuin alamäkiäkin. Siksi alttarilla kysytään ”tuntuuko sinusta, että rakastat puolisoasi myötä- ja vastoinkäymisissä?” sijaan ”tahdotko?”. Siksi Raamattu käskee rakastaa vihamiehiään, lähimmäisiään ja itseään, koska me voimme valita rakastaa. Aina ei varmasti tunnu siltä, se nyt on selvää. Koska isovanhempamme tahtoivat rakastaa ja opetella tuntemaan toisiaan vuosikymmeniä, he saavat nauttia työnsä hedelmää. Oikotietä ei ole ja suoraan sanottuna en usko, että sellainen olisi edes tarpeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti