Näöntarkastuksessa

Olimme ystävieni kanssa viikonloppuna kaupungilla. Syömästä tultuamme olin kertomassa elämäntarinaani, kun hissiin tuli kanssamme kaksi keski-ikäistä naista. Jouduin tekemään pikaisen päätöksen: joko lopetan huipentumiskohdassa olevan tarinan kertomisen tai jatkan silläkin uhalla, että se kuulostaa naisten korviin kummalliselta, jopa loukkaavalta. Päätin jatkaa kertomista; enhän varsinaisesti edes puhunut heille.

Jälkeenpäin huomasin, kuinka mahtava tilaisuus oli kertoa, millaisen suuren muutoksen Jumala on tehnyt elämässäni. Olin ikään kuin huomaamattani evankelioinut kahta kanssani hississä jumissa olevaa.

Eräs hyvä (perheellinen) ystäväni tuskasteli kerran arjen olevan niin kiireistä, että hänelle ei jää aikaa tehdä mitään Jumalan valtakunnan hyväksi. Samaan hengenvetoon hän kertoi ihmeellisiä asioita, joissa hän ja Herra olivat toimineet lyömättömänä tiiminä. Hänellä ei vain ollut aikaa nähdä noita ihmeitä ja siksi ei uskonut siihen, että Jumala oli vaikuttanut hänessä huomaamattaan. Jumalallahan ei tunnetusti ole aikatauluongelmia.

Kaikki alkaa haaveesta, jonka Jumala on istuttanut meihin. Uskommeko haaveen toteutumiseen niin paljon, että otamme askelia sitä kohti? Olen viime aikoina ollut jumissa järjen kanssa. Haaveet tuntuvat kaukaisilta ja enemmän tai vähemmän epärealistisilta. Se saa pysähtymään, turhautumaan ja kyseenalaistamaan. Vaikuttaako Herra muka minussa, vaikka olen laiminlyönyt yhteistä aikaamme törkeästi?

Niin kuin Jumala on lähettänyt Jeesuksen maailmaan, niin Jeesus on lähettänyt meidät. Jeesus antoi itsensä uhriksi, jotta me saisimme olla totuuden pyhittämiä. Hän voiteli meidät ristillä puhumaan totuuden sanoja! Ei Hän lähettänyt meitä maailmaan ilman varustusta. On kyse siitä, uskommeko meillä olevan tuon varustuksen.

Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä. Hep. 11:1

Jumalan istuttamia haaveita ei toteuteta järjellä. Onneksi saamme uskon lahjana Isältämme, eikä meidän tarvitse pusertaa sitä itsestämme. Tuo Heprealaiskirjeen jae avasi eteeni oven kokonaan uuteen maailmaan! Siellä minun haaveeni ovat totta ja näen (vihdoinkin!) mihin Jumala pystyy, ilman tuskastumista omasta voimattomuudestani. Toivon, että voisit nähdä saman.