Työttömyys on ongelma. Jos et käy töissä, et maksa veroja. Jos et maksa veroja, olet rasite yhteiskunnalle. Jos et tee jotain, olet hyödytön. Tyhjänpantti. Tuo ajattelumalli on iskostunut tajuntaani. Aika pitää käyttää hyödyksi ja saada jotain näkyvää aikaan. Olenkin yhteiskunnan iloksi varsinainen työmyyrä.
Muutamana viime päivänä olen saanut paljon aikaan. Olen ottanut ajan sieltä, mistä se on helpointa ottaa; yöunista ja kahdenkeskeisestä ajasta Jumalan kanssa. Lopputulos on ollut ehkä muiden silmissä hyvä, mutta itse olen väsynyt ja nälkäinen Jumalan puoleen. Siksi Hän muistuttikin minua tärkeästä Raamatunkohdasta:
Jeesus vaelsi eteenpäin opetuslastensa kanssa ja tuli erääseen kylään. Siellä muuan nainen, jonka nimi oli Martta, otti hänet vieraakseen. Martalla oli sisar, Maria. Tämä asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettaan. Martalla oli kädet täynnä työtä vieraita palvellessaan, ja siksi hän tuli sanomaan: "Herra, etkö lainkaan välitä siitä, että sisareni jättää kaikki työt minun tehtäväkseni? Sano hänelle, että hän auttaisi minua." Mutta Herra vastasi: "Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen (/vähän on tarpeen, tai yksi ainoa). Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois." (Luuk. 10:38-42)
Olen kirjoittanut Raamattuuni tuon tarinan yläreunaan:” Kumpi haluat olla? Missaatko suhteen?” Marttana minun on niin helppoa loukkaantua, kun kaikki muut eivät ole kuten minä. Silti kadehdin heidän suhdettaan Jeesuksen kanssa. Kunpa vain voisin mennä istumaan Hänen jalkojensa juureen, unohtaa kaikki työt ja olla läsnä. Maria teki niin, miksen minäkin voisi? En voi ansaita Jumalan rakkautta teoillani. En voi tehdä mitään, jotta Hän rakastaisi minua enemmän. En yhtään mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti