Olen pohtinut Joonan kirjaa tuskastumiseen asti. Loppujen lopuksihan hän oli kuuliainen Jumalalle ja meni Niniveen. Ei ihme, että hän loukkaantui kun mitään ei tapahtunutkaan. Kaikkihan pitivät häntä palturin puhujana! Sitten Jumala vielä kiusasi häntä kasvattamalla risiinikasvin ja antamalla sen kohta kuolla. Jostain syystä otin Joonan surkean kohtalon ihan sydämen asiakseni kuluneella viikolla. Kyselin Jumalalta, että oliko tuo nyt ihan välttämätöntä?
Yritin löytää vastausta Raamatunselitysoppaista, mutta en saanut mieleistäni. Tiedustellessani asiaa ystäviltäni sain vastaukseksi huolestuneita kysymyksiä voinnistani. (Ärsyttävää kun he osaavat lukea minua niin hyvin! Joskus olisin myös mieluummin vähemmän läpinäkyvä mielenliikkeissäni.)
Jumala näytti risiinikasvin kautta Joonalle, kuinka tärkeä Niniven kansa oli Hänelle. Ja että Joona oli loukkaantunut ihan syyttä. Hän ei vain kyennyt tunteiltaan näkemään sitä tosiasiaa, että tehtävä, jota Jumala oli lähettänyt hänet tekemään, oli onnistunut juuri niin kuin oli tarkoitettu.
Tarina ei loppunut kesken, vaikka aluksi niin ajattelinkin. Onnellinen loppu oli siinä, että Jumalan hyvä tahto toteutui, ei siinä, että Joonasta tuli onnellinen. Hän ei vain ihmisenä pystynyt näkemään koko kuvaa, kuten en minäkään. Tulin siihen tulokseen, että olin loukkaantunut Jumalalle ihan varmuuden vuoksi. Entä jos tulevaisuus, jota Hän ei ole vielä paljastanut ei olekaan mieluinen.
Koska loukkaantuminen on valinta, olen itse vastuussa tarinan lopusta. Jumala on hyvä, vaikka minä en sitä ymmärtäisikään. Kuten metsässä kaatuvasta puusta kuuluu ääni, vaikkei sitä olisi kukaan kuulemassakaan. Ei ehkä ole ihan viisasta väittää logiikan luojaa epäloogiseksi.
Loogista tai ei, Jumala antoi minulle tälle viikolle ulkoa opeteltavaksi jakeet Jesajan kirjasta (jotka muuten edeltävät viimeviikkoisia, joiden muistaminen on vielä työn alla)
- Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Sillä niin korkealla kuin taivas kaartuu maan yllä, niin korkealla ovat minun tieni teidän teittenne yläpuolella ja minun ajatukseni teidän ajatustenne yläpuolella. Niin kuin sade ja lumi tulevat taivaasta eivätkä sinne palaa vaan kastelevat maan, joka hedelmöityy ja versoo ja antaa kylväjälle siemenen ja nälkäiselle leivän, niin käy myös sanan, joka minun suustani lähtee: se ei tyhjänä palaa vaan täyttää tehtävän, jonka minä sille annan, ja saa menestymään kaiken, mitä varten sen lähetän. (Jes. 55:8-11)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti