Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla. Aika on syntyä ja aika kuolla, aika on istuttaa ja aika repiä maasta, aika surmata ja aika parantaa, aika on purkaa ja aika rakentaa, aika itkeä ja aika nauraa, aika on valittaa ja aika tanssia, aika heitellä kiviä ja aika ne kerätä, aika on syleillä ja aika olla erossa, aika etsiä ja aika kadottaa, aika on säilyttää ja aika viskata menemään, aika repäistä rikki ja aika ommella yhteen, aika olla vaiti ja aika puhua, aika rakastaa ja aika vihata, aika on sodalla ja aikansa rauhalla. (Saar. 3:1-8)
Opetuslapseuskoulu on nyt paketissa. Ystäväni innoittamana kirjoitin Raamattuuni Apostolien tekoihin luvun 29. Lupauksena siitä, että aion seurata elämässäni apostolien esimerkkiä. Se ei tule varmasti olemaan helppoa, mutta viimeisen puolen vuoden aikana olen saanut hyvä pohjan tuolle tehtävälle. Tai elämäntapahan se oikeastaan on.
Haluan kiittää kaikista lukuisista rukouksista ja tuesta. Jumala on todella osoittanut rakkauttaan ja huolenpitoaan teidän kauttanne. Aktion aikana tärkein oppimani asia oli, kuinka Jumala on luotettava. Jokaisessa tilanteessa. Mahtavaa on, että hän on käyttänyt teitä kaikkia todistamaan sitä! Kiitos.
Mitä tämän jälkeen? Rehellisesti sanottuna en tiedä. Jumala on puhunut minulle, kuinka tärkeää olisi ottaa aikaa Mariana Jeesuksen jalkojen juuressa. Missä? Kuinka kauan? Ei aavistustakaan. Kysymyksiä on paljon, eikä minulla ole vastauksia.
Nyt valmistaudun jouluun kotiseudullani sen kummempia murehtimatta, mitä tuleva vuosi tuo eteen. Keltaiset saappaat jatkavat matkaa joka tapauksessa, kirkkaamman värisenä kuin koskaan ennen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti