Olen riemuissani!
Meillä kävi tänään ruotsinkielinen nuori mies asentamassa sähkömittarin. Hän puhui suomea vain hieman paremmin kuin minä ruotsia. Vielä pari vuotta sitten olisin ollut ärsyyntynyt siitä, ettei muka voi opetella suomea, kun kerta ollaan Suomessa. Tällä kertaa (kiitos KaksiSpråkig-DTS:n) yritin puhua hänelle ruotsia. Lukion ruotsinkielen opettajani voi varmasti kertoa, ettei se ole mitenkään kaunista kuultavaa.. Kyselin mistä hän on kotoisin ja "sattumalta" meillä oli yhteisiä tuttavia. Juttelimme huonolla suomi-ruotsilla kuitenkin useamman minuutin ja hänen lähtiessään toivotin hänelle mukavaa päivää. Huolimatta siitä, että meillä oli hädin tuskin yhteinen kieli, uskon hänelle jääneen ainakin lähes yhtä hyvä mieli kohtaamisestamme kuin minulle.
Kaksikielisyys Suomessa on rikkaus. Harmi vain, että usein tämä rikkaus ymmärretään yhtä hyvin kuin sika ymmärtää hopealusikan päälle. Kielimuurissa ei ole kyse siitä, ettemme osaisi riittävästi toista kieltä. Kyse on siitä asenteesta, millä lähestymme toista ihmistä: kunnioitammeko hänen kieltään ja kulttuuriaan sen sijaan, epävarmuudessamme suljemme pois vaihtoehdon olla hyvä lähimmäinen?
Suomessakin on vallalla suvaitsevaisuus-ideologia yhtä sun toista asiaa kohtaan. Niihin (tai omiin mietteisiini suvaitsevaisuuden syvimmästä olemuksesta) sen kummemmin tarttumatta voin kuitenkin todeta suomenruotsalaisten olevan enemmän suvaitsevaisuutta ansaitseva ryhmä. Kielimuuri on murrettavissa tiili kerrallaan, mutta jälleen kerran, se vaatii usein poistumista omalta mukavuusalueelta.
Ohessa linkki Ruurikkalassa viime kesänä tutustumieni hollantilaisten bändin sivuille, jotka löysin vasta hiljattain. Mahtavaa musiikkia! Voit halutessasi myös ostaa heidän albuminsa sopivaan hintaan.
Ha en bra dag!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti